Suomessa ammattimainen urheileminen on rajoittunut todella harvaan lajiin ja monen muun lajin harrastajien pitää oman urheilunsa ohella käydä vähintään puolipäivä töissä, joten urheilua ei voi harjoittaa täysi päiväisesti, miksi?
Suomi on pieni maa, joten resurssit varsinkin rahan suhteen ovat tiukilla. Ammattimainen urheilu vaatii aikaa ja rahaa. Suomessa sponsorirahat ovat tiukilla ja sitä riittää yrityksiltä vain tyyliin parille parhaalle per kiinnostavimmat lajit + jääkiekko ja jalkapallo. Jopa suomalainen koripallo tarvitsisi lisärahoitusta, jotta pelaajat voisivat toimia täysammattilaisina.
Mistä rahoitusta?
Yksi vaihtoehto olisi muuttaa suomalainen rahapelitilanne sellaiseksi, että rahapelilisenssi Suomessa olisi todellisuutta, aivan kuten Ruotsi vapautti rahapelimarkkinansa vuoden 2019 alusta. Se tarkoittaisi, että kansainväliset rahapeliyhtiöt voisivat harrastaa markkinointia Suomen maaperällä ja suomalaisille urheilujoukkueille tulisi mahdollisuus ottaa isojen kansainvälisten rahapeliyhtiöiden logot peliasuihin, aivan kuten muualla maailmassa on jo tapahtunut. Tämä olisi yksi iso sponsorointikanava, joka mahdollistaisi paremman rahoituksen helposti monellekin eri urheilulajille ja urheilijalle.
Ammattilaiseksi ulkomaille
Monelle ulkomaiden peliliigat ja kamppailupaikat ovat ainoa keino ansaita tarpeeksi rahaa, jotta eläminen urheilijana olisi mahdollista. Lisäksi se tosiasia, että lajista riippuen ammattilaisuus voi kestää muutamasta vuodesta kenties reiluun kymmeneen vuoteen, mutta urheilu-uran jälkeenkin pitäisi ammattiurheilijoiden kyetä elämään, eikä kaikista voi tulla valmentajia tai konsultteja. Joten ammattiurheilija tulisi pystyä ansaitsemaan myös tulevien vuosien varalla ja siksi Suomessa onkin ratkaistu tämä mahdollistamalla osa pienestä palkasta rahastoitavaksi. Urheilijarahastoa voivat käyttää sekä yksilö- että joukkueurheilijat. Sinne voi siirtää myös osan urheilijanpalkasta. Rahasto on tarkoitettu urheilu-uran päättymisen jälkeisen ajan toimeentulon turvaamiseksi. Sen vuoksi rahastoituja varoja ei voi nostaa urheilu-uran jatkuessa.
Uudet lajit ja niiden tuomat mahdollisuudet
USA:ssa on jo parisen vuotta jääkiekko- ja koripallojoukkueet seuranneet huolestuneena eSports lajien saamaa huomiota ja harrastajamäärien kasvua. eSports tietokonepelien pelaajia on enemmän kuin jääkiekkoa tai koripalloa harrastavia ja Suomessakin tietokonepelaaminen on ohittamassa muut joukkuelajit. eSportsin kasvu on maailmanlaajuinen trendi ja samalla pienoinen ongelma, tietokonepelaaminen ei millään tavalla edistä liikuntaa tai urheilua. eSports on kamppailulaji, missä tietokoneella pelataan joukkue joukkuetta vastaan ja vaikka laji vaatii hyvää nopeutta ja kuntoa, ei voida varsinaisesti puhua mistään urheilusta, vaikka suomeksi lajista käytetäänkin hieman harhaanjohtavasti nimitystä eUrheilu, vaikka todellisuudessa kyse on tietokonepelaamisesta.
Tietokonepelaamisesta on tullut parissa vuodessa valtava iso markkina, puhutaan miljardeista euroista maailmanlaajuisesti ja varsinkin USA:ssa ja Kiinassa olevat ammattilaisliigat vaativat joukkueilta jo miljoonien dollareiden jäsenmaksua per kausi. Euroopassakin on useita eri eSports peliliigoja, mutta onneksi Euroopassa näiden liigojen pääsyvaatimukset ovat enemmän lajissa voittoisasti pärjäämisen kautta saatuja kuin pelkästään rahalla ja siksi esimerkiksi suomalainen ENCE on maailman lista kakkosena CS:GO joukkueissa. Sen sijaan monessa muussa kuten Dota2 tai League of Legends liigoissa liikutaan rahatasolla, mille pelkästään suomalainen joukkue ilman suurta sponsoria ei voi päästä. ENCEkin onjo useasti päässyt esiintymään vedonlyöntilistoilla ja yksi sen sponsoreista on suomalainen monopoli yhtiö Veikkaus.
eSports ammattilaisuus on helppo tie rikkauksiin
eSports on edelleen kasvava ala ja varmasti jatkossa useammat nuoret kokeilevat, onko heistä tietokonepelien pelaajaksi ammattilaistasolla, mutta monet tulevat huomaamaan, että se ei ole yhtään sen helpompaa tulla ammattilaiseksi jossain tietokonepelissä kuin mitä se olisi esimerkiksi jääkiekossa. Kaikkien lajien ammattilaisuus vaatii sekä omistautumista lajille, henkilökohtaisia ominaisuuksia alaa ja lajia varten sekä älyttömän paljon aikaa ja omia resursseja harrastamiseen, treenaamiseen ja ottelemiseen. Monesti ammattiurheilija pitää ainakin välillä asettaa kaikki muu taka-alalle ja omistautua täysin omalle alalleen.
Onkin jokseenkin erikoista, että tietokonepelaaminen on parissa vuodessa lyönyt itsensä niin läpi, että monet suomalaiset keskiasteen oppilaitokset ovat ottaneet tietokonepelaamisen omaksi opinto-ohjelmaksi, liittäen sen oheen luonnollisesti sitten talous- ja muita opintoja, mutta mikään toinen ala ei ole näin nopeasti päässyt oikeaksi opinto-ohjelmaksi, eikä se todellakaan hidasta lajin kasvua ja kehitystä Suomessa, joka jo nyt on keskimääräisesti katsottuna tuottanut todella monia miljonäärejä eSports lajien huipulle.
eSports ei ole enää vain tietokoneilla toisiaan vastaan taistelevia verkko-otteluita, vaan isot rahat liikkuvat aivan muualla. Esimerkiksi Lontoon Wembleyllä Englannin suurimman Counter-Strike: Global Offensive -turnauksen loppuottelut pelattiin syyskuussa loppuunmyydyllä stadionilla. Ja Aasiassa, missä USA:n tapaan eSports markkinat keräävät ja tuottavat rahaa – Etelä-Koreassa ja Kiinassa – elävän yleisön edessä järjestetyt turnaukset ovat näyttävää show’ta. Selostajat villitsevät tunnelmaa mekastamalla ja katsojia on kymmeniä tuhansia.
Ammattiurheilija ja vedonlyönti
Tiesitkö, että ammattiurheilija ei saa pelata minkäänlaista raha- tai uhkapeliä? Tämä siksi, että urheilijalla ei saa olla toisaalta minkäänlaisia yhteyksiä vedonlyönti- tai rahapeliyhtiöihin, mutta myöskään ei saa olla mahdollista, että urheilija häviäisi suuria summia ja aiheuttaisi itselleen velkoja pelaamisellaan. USA:ssa on monia esimerkkejä menneiltä vuosilta, kun ammattilaisurheilija on pelannut rahansa kasinolla tai joutunut ongelmin pelaamisensa suhteen ja siksi kansainvälisesti pyritään estämään tällaiset mahdolliset tilanteet.
Itse oma näkemykseni on, että eSports ei ole urheilua, mutta mahtavaa ajanvietettä ja sydämen tykytyksiä lisäävää kamppailua, jota itsekin (isovanhempana) pelaan.